Nyt ei olekkaan postauksia kuulunut, en ole ehtinyt, enkä jaksanut. Jos päivässä jää hetki aikaa mennä koneelle, muuta kuin koulujuttuja tekemään, en jaksa alkaa kirjoittamaan tänne. Blogi on silti päivittäin mielessä, uskokaa tai älköö, vaikka postauksia ei tule, stressaan silti postaamisesta!
En aijo lopettaa bloggaamista, mutta useita postauksia viikossa on turha odottaa. Postaan silloin tällöin, kun ehdin, mutta pari kertaa kuukaudessa olisi tarkoitus kuitenkin postailla :) Olette varmaan huomanneet, että kirjoittamiseni on aika kankeaa, joten blogi tulee olemaan kuva painotteinen.
Postaus ideat on ihan lopussa, en millään haluaisi kirjoitella aina vain perus kuulumisia, vaan jotain erilaisempaa! Kaikki villit ja vallattomat ideat maan ja taivaan välitä postauksiin ja ulkoasuun on tervetulleita!
Ps. Jos jollain on myynnissä McLeodin tyttärien kausi 3, tai halu ostaa kaudet 1 ja 2, niin pistäkääs sähköpostia eevipekki.96@hotmail.com !:)
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Uusivuosi ei alkanut ihan niinkuin piti....
Heipsan!:)
Postailu piti aloittaa tammikuun ensimmäisenä päivänä, ja siitä eteepäin laitella aina niitä kuvia. Joku ehkä hoksasikin ihmetellä, että miksi ei niitä postauksia kuulu. Syynä on hieman mönkään mennyt uusivuosi.Sain nimittäin katsella (pikemminkin kuunnella, en nimittäyn nähnyt yhtäkään rakettia) sairaalasta käsin. Ai miksi?
Meidän piti talliporukalla lähteä jouluaattona jokavuotuiselle joulumaastolle, mutta se ei onnistunut, joten päätettiin, että lähdemme uudenvuoden maastoon! Uudenvuoden päivänä, 31.12 siis lähdettiin seitsemän ratsukon voimin maastoon. Lähtö ajoitettiin kahteentoista, että päästäisiin takaisin vielä valoitan aikaan ja ettei kukaan idiotti vain ampuisi raketteja.
Alumaasto meni todella hyvin, mitä nyt hepat oli vähän pörheinä, kun eivät ollet tottuneet menemään niin isossa porukassa. Pipa (vuokrahevoseni, jos joku ei tiennyt) lompsi tavalliseen, hieman laiskaan tapaansa jonon hännillä, mussuttaen millo mitäkin, esim. havun oksia ja edellä menevän hevosen häntää. Ei siis syönyt, otti vain suuhun ''lutkutti'' huulillaan, vähän niinkuin imevä varsa.
Poluilla tämä varmajalkainen suomenhevonen kompuroi vähän väliä. Hieman huvittavaa että poluilla suokit (3) kompuroi ja puoliveriset (4) kävelivät ihan tavallisesti, ja sitten vielä vaitetään puoliverisiä kompuroiksi!? Polulta oikaisimme pellon poikki pitkälle hiekkatielle, josta pääsimme pitkälle hiekkatielle, jossa pääsi ravamaan. Hevoset kyllä tiesivät mitä tien päässä oli, nimittäin hiekkamonttu, jossa päästellään aina tääyysiiää! Muutama kuumempi heppa meni vähän sivuttain ja poikittan ojan reunaa ja pusikkoa pitkin, Pipa onneksi löntysteli tavalliseen, hieman laiskaan tapaansa.
Nooh, sitten se Pipakin alkoi innostua, pää nousi, korvat tötteröön ja tossua toisen eteen. Hiekkamontulla sitten vain laukkaan ja kaikki höyryt pois. Kyllä muuten tuosta, hiukan jo rupsahtaneesta suokki pötkylästä löytyi vaihtia! Sitten kun tuntui että mennään niin kovaa kun lähtee, niin heppa lisäsi vaihtia. Sitä vaihtia löytyi ainavain lisää! Ihmeellinen otus!!:D
Ravailtiin montulla vielä hetki ja sitten jatkettiin käynnissä pellolle asti. Vaihdettiin vähän järjestystä, me mentiin Pipan kanssa tokaksi, koska se oli laukan jälkeen kuin eri hevonen, intopinkeää menossa, vaikka olin varma että se väsähti ihan totaalisesti (joskus vitsailtiinkin sen omistajan kanssa, että sitä on mahdoton väsyttää ja se tuntuu kyllä olevan aivan totta!).Tultiin samaa reittiä takaisin, eli pellon poikki ja polulle. Tai, niin oli tarkoitus. Hepat vähän katteli mehtään pörheän oloisina, mutta ajateltiin sen johtuvan äskeisestä laukasta. Edellä menvä hevonen pysähtyi ja katsoi pääkorkealla metsään, mutta jatkoi sitten matkaa. Pipa oli todella jännittynyt ja steppasi lähes paikallaan. Yhtäkkiä Pipa kääntyi ympäri ja sinkosi laukkaa. Minä en pysynyt kurvissa mukana, vaan tipuin. Samalla jalka hulahti jalustimeen ja minä roikuin jalastani toisella jalustimessa kun Pipa veti kiitolaukkaa kotiin. Muistan vain kun tusin jokapaikassa kipua, selkä hakkasi ikävästi maahan, jossain vaiheessa Pipa osui päähäni takakaviollan. Iskun jälkeen kipu oli aivan kamala ja silmissä sumeni.
En tiedä missä vaiheessa irtosin jalustimesta, en tiedä yhtään mitä sen jälkeen kävi. Kaikkimuut, paitsi minä, olivat kuitekin kunnossa.
Seuraava muistikuvani on sairaalasta. Aluski tuntui kuin en olisi pystynyt edes liikkumaan. Olin tiputuksessa, joka raajan koski ja tuntui kun pää halkeaisi hetkenä minä hyvänsä. Nukahdin todella nopeasti heräämisen jälkeen.Seuraava kerran herätessäni olo ei ollut enää niin paha, mutta pää tuntui edelleen halkeavan.
Olin kaksi yötä sairaalassa, ensimmäinen meni ns. lääkehorroksessa ja toinen oli tarkkailu yö. Minulla oli siis käsimurtunut (ilemisesti Pipa oli siihen jotenkin kopauttanut kaviolla, ei kuitenkaan tallannut), nilkassa oli jotain vikaa (lienee sanoamttakkin selvää, että se jalka joka jäi jalustimeen kiinni), näiden lisäksi minulla oli aivotärähdys.
Kotona ollessa olen oikeastaan lähinnä nukkunut. Olo on sekava ja liikkuminen hankalaa.Huomenna menen luultavasti kouluun, sen verran alkaa tämä joutilaana makoilu ärsyttämään. Ratsastamaan en pääse vielä vähään aikaa, seuraavan kerran varmaan vasta helmikuussa... Katsotaan nyt saanko tänne edes kuvia, vasemmalla kädellä kun on hituse hankala kuvata... :D
Toivottavasti muilla meni uusivuosi paremmin!
Pahoittelut postauksen sekavuudesta, en jotenkin nyt pysty yhtän kesittymään.....
Postailu piti aloittaa tammikuun ensimmäisenä päivänä, ja siitä eteepäin laitella aina niitä kuvia. Joku ehkä hoksasikin ihmetellä, että miksi ei niitä postauksia kuulu. Syynä on hieman mönkään mennyt uusivuosi.Sain nimittäin katsella (pikemminkin kuunnella, en nimittäyn nähnyt yhtäkään rakettia) sairaalasta käsin. Ai miksi?
Meidän piti talliporukalla lähteä jouluaattona jokavuotuiselle joulumaastolle, mutta se ei onnistunut, joten päätettiin, että lähdemme uudenvuoden maastoon! Uudenvuoden päivänä, 31.12 siis lähdettiin seitsemän ratsukon voimin maastoon. Lähtö ajoitettiin kahteentoista, että päästäisiin takaisin vielä valoitan aikaan ja ettei kukaan idiotti vain ampuisi raketteja.
Alumaasto meni todella hyvin, mitä nyt hepat oli vähän pörheinä, kun eivät ollet tottuneet menemään niin isossa porukassa. Pipa (vuokrahevoseni, jos joku ei tiennyt) lompsi tavalliseen, hieman laiskaan tapaansa jonon hännillä, mussuttaen millo mitäkin, esim. havun oksia ja edellä menevän hevosen häntää. Ei siis syönyt, otti vain suuhun ''lutkutti'' huulillaan, vähän niinkuin imevä varsa.
Poluilla tämä varmajalkainen suomenhevonen kompuroi vähän väliä. Hieman huvittavaa että poluilla suokit (3) kompuroi ja puoliveriset (4) kävelivät ihan tavallisesti, ja sitten vielä vaitetään puoliverisiä kompuroiksi!? Polulta oikaisimme pellon poikki pitkälle hiekkatielle, josta pääsimme pitkälle hiekkatielle, jossa pääsi ravamaan. Hevoset kyllä tiesivät mitä tien päässä oli, nimittäin hiekkamonttu, jossa päästellään aina tääyysiiää! Muutama kuumempi heppa meni vähän sivuttain ja poikittan ojan reunaa ja pusikkoa pitkin, Pipa onneksi löntysteli tavalliseen, hieman laiskaan tapaansa.
Nooh, sitten se Pipakin alkoi innostua, pää nousi, korvat tötteröön ja tossua toisen eteen. Hiekkamontulla sitten vain laukkaan ja kaikki höyryt pois. Kyllä muuten tuosta, hiukan jo rupsahtaneesta suokki pötkylästä löytyi vaihtia! Sitten kun tuntui että mennään niin kovaa kun lähtee, niin heppa lisäsi vaihtia. Sitä vaihtia löytyi ainavain lisää! Ihmeellinen otus!!:D
Ravailtiin montulla vielä hetki ja sitten jatkettiin käynnissä pellolle asti. Vaihdettiin vähän järjestystä, me mentiin Pipan kanssa tokaksi, koska se oli laukan jälkeen kuin eri hevonen, intopinkeää menossa, vaikka olin varma että se väsähti ihan totaalisesti (joskus vitsailtiinkin sen omistajan kanssa, että sitä on mahdoton väsyttää ja se tuntuu kyllä olevan aivan totta!).Tultiin samaa reittiä takaisin, eli pellon poikki ja polulle. Tai, niin oli tarkoitus. Hepat vähän katteli mehtään pörheän oloisina, mutta ajateltiin sen johtuvan äskeisestä laukasta. Edellä menvä hevonen pysähtyi ja katsoi pääkorkealla metsään, mutta jatkoi sitten matkaa. Pipa oli todella jännittynyt ja steppasi lähes paikallaan. Yhtäkkiä Pipa kääntyi ympäri ja sinkosi laukkaa. Minä en pysynyt kurvissa mukana, vaan tipuin. Samalla jalka hulahti jalustimeen ja minä roikuin jalastani toisella jalustimessa kun Pipa veti kiitolaukkaa kotiin. Muistan vain kun tusin jokapaikassa kipua, selkä hakkasi ikävästi maahan, jossain vaiheessa Pipa osui päähäni takakaviollan. Iskun jälkeen kipu oli aivan kamala ja silmissä sumeni.
En tiedä missä vaiheessa irtosin jalustimesta, en tiedä yhtään mitä sen jälkeen kävi. Kaikkimuut, paitsi minä, olivat kuitekin kunnossa.
Seuraava muistikuvani on sairaalasta. Aluski tuntui kuin en olisi pystynyt edes liikkumaan. Olin tiputuksessa, joka raajan koski ja tuntui kun pää halkeaisi hetkenä minä hyvänsä. Nukahdin todella nopeasti heräämisen jälkeen.Seuraava kerran herätessäni olo ei ollut enää niin paha, mutta pää tuntui edelleen halkeavan.
Olin kaksi yötä sairaalassa, ensimmäinen meni ns. lääkehorroksessa ja toinen oli tarkkailu yö. Minulla oli siis käsimurtunut (ilemisesti Pipa oli siihen jotenkin kopauttanut kaviolla, ei kuitenkaan tallannut), nilkassa oli jotain vikaa (lienee sanoamttakkin selvää, että se jalka joka jäi jalustimeen kiinni), näiden lisäksi minulla oli aivotärähdys.
Kotona ollessa olen oikeastaan lähinnä nukkunut. Olo on sekava ja liikkuminen hankalaa.Huomenna menen luultavasti kouluun, sen verran alkaa tämä joutilaana makoilu ärsyttämään. Ratsastamaan en pääse vielä vähään aikaa, seuraavan kerran varmaan vasta helmikuussa... Katsotaan nyt saanko tänne edes kuvia, vasemmalla kädellä kun on hituse hankala kuvata... :D
Toivottavasti muilla meni uusivuosi paremmin!
Pahoittelut postauksen sekavuudesta, en jotenkin nyt pysty yhtän kesittymään.....
keskiviikko 25. joulukuuta 2013
Joulujajouluja!
Nyt on pahimmasta juluhössötyksestä selvitty, huh! Rakastan kyllä joulua, mutta välillä se hössöttäminen vaan menee yli! Käytiin eilen sukulaisilla syömässä ja ruokaa kyllä riitti, siellä oli perinteisiä ruokia, peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikkoa, kinkkua, rosollia ja karjalan piirakoita sekä -ei ihan niin perinteisiä- jouluruokia, kuten itämaista ohrapateeta (ohje Pirkka- lehdestä), batatti patee, yrtti graavatua lohta (ai että se oli hyvää!), erilaisia salaatteja ja jälkiruokana hurmaavan herkullinen luumukakku, sen lisäksi että sielä oli täläinen litannia ruokaa, oli myös kokotalo joulukoristeissa, kuusi oli kuin amerikkalisesta jouluelokuvasta ja pihassa oli paljon jouluvaloja. Onhan jouluvalot ja -koristeet toki ihania, mutta rajansa kaikella... :D
Syömisen jälkeen mentiin porukalla saunaan, tutuillamme on ihastuttava, vanha ulkosauna! Siellä kelpasi kyllä saunoa! :)
Saunomisen jälkeen taas vähän syötiin........ Nyt tosin vähän kevemmin, vain salaatteja ja pikkupalaset luumukakkua. Syömisten jälkeen katsottiin vielä vähän telkkaria ja siinä ilta yhdeksän aikaan lähdettiin kotiin. Matkaa on autolla vain 15min., joten voitiin lähteä niinkin myöhään.
Kotona sitten avasin paketit, ja sainkin mitä ihaninpia lahjoja! Sain siis kauan toivomani läppärin (jonka käyttöä pitää vielä opetella, käyttöjärjestelmä ei ole mikään kauhean selkeä ja näppäimetkin on ihan hassut :D), Verta sakemapaa - kirjan, The lone ranger ja Kaheli elokuvat (The lone ranger on ihan mahtava!♥), suklaata, onlyn lahjakortin, kaulakorun ja uuden puhelimen! En saanut kamala montaa lahjaa, mutta sain oikeastaan juuri ne mitä toivoin, ja vielä enemmänkin! En olisi ikinä uskonut, että saan sekä läppärin että puhelimen! Kiitos Juoulupukki (äiti ja isi ;)) ♥
Joulu oli muuten ihan mahava, mutta lumi, missä olet? Jouluna kuuluu olla lunta! Tosin, nyt kun joulu tuli ja meni jo, niin lunta ei edes tarvitsisi tulla. Vihaan lunta, ja varsinkin pakkasta, joten, jos ei jouluksi tule, niin olkoon tulematta! Säästyisipä koulun pakko hiihdoilta :D
Mitenkäs teidän joulumeni? Saitteko ihania lahjoja (tottakai kaikki sai ihania lahjoja, tyhmä kysymys!?) ? Muistittehan syödä riittävästi (siis liikaa ja oksentaa) ;) ?
Kuvat otettu Googlesta!
 |
 |
| Ihan näin paljoa ei heilläkään kuitenkan jouluvaloja ollut... :D |
Saunomisen jälkeen taas vähän syötiin........ Nyt tosin vähän kevemmin, vain salaatteja ja pikkupalaset luumukakkua. Syömisten jälkeen katsottiin vielä vähän telkkaria ja siinä ilta yhdeksän aikaan lähdettiin kotiin. Matkaa on autolla vain 15min., joten voitiin lähteä niinkin myöhään.
Kotona sitten avasin paketit, ja sainkin mitä ihaninpia lahjoja! Sain siis kauan toivomani läppärin (jonka käyttöä pitää vielä opetella, käyttöjärjestelmä ei ole mikään kauhean selkeä ja näppäimetkin on ihan hassut :D), Verta sakemapaa - kirjan, The lone ranger ja Kaheli elokuvat (The lone ranger on ihan mahtava!♥), suklaata, onlyn lahjakortin, kaulakorun ja uuden puhelimen! En saanut kamala montaa lahjaa, mutta sain oikeastaan juuri ne mitä toivoin, ja vielä enemmänkin! En olisi ikinä uskonut, että saan sekä läppärin että puhelimen! Kiitos Juoulupukki (äiti ja isi ;)) ♥
Joulu oli muuten ihan mahava, mutta lumi, missä olet? Jouluna kuuluu olla lunta! Tosin, nyt kun joulu tuli ja meni jo, niin lunta ei edes tarvitsisi tulla. Vihaan lunta, ja varsinkin pakkasta, joten, jos ei jouluksi tule, niin olkoon tulematta! Säästyisipä koulun pakko hiihdoilta :D
Mitenkäs teidän joulumeni? Saitteko ihania lahjoja (tottakai kaikki sai ihania lahjoja, tyhmä kysymys!?) ? Muistittehan syödä riittävästi (siis liikaa ja oksentaa) ;) ?
Kuvat otettu Googlesta!
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Aloitus
Osallistuin siis tälläiseen haasteeseen., eli otetaan jokapäivä yksi kuva ja laitetaan se blogiin. En iha tiedä kuinka tämä tulee minulta onnistumaan, mutta täytyy yrittää! Haaste alkaa 1.1.2014. Postailen kyllä muitakin juttuja välillä.
Olen 14-vuotias tyttö Jyväskylästä. Olen todella sosiaalinen, minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja tulen toimeen kaikkiean kanssa. Harrastan ratsastusta, mutta en saa laittaa vuokrahevosestani Pipasta kuvia nettiin, joten en siitä paljoa postaile, pää asiassa lifestyleä. Ja tottakai niitä kuvia.
Ihan kuvituskuvina vain laitan muutaman kuvan kesällä tekemästäni appelssiini hyydyke kakusta. Ohjetta voin laittaa myöhemmin :)
Olen 14-vuotias tyttö Jyväskylästä. Olen todella sosiaalinen, minun on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja tulen toimeen kaikkiean kanssa. Harrastan ratsastusta, mutta en saa laittaa vuokrahevosestani Pipasta kuvia nettiin, joten en siitä paljoa postaile, pää asiassa lifestyleä. Ja tottakai niitä kuvia.
Ihan kuvituskuvina vain laitan muutaman kuvan kesällä tekemästäni appelssiini hyydyke kakusta. Ohjetta voin laittaa myöhemmin :)
 |
| Tein pipari muoteilla sokerimassasta kukkia. Nuo punaiset jutut on vadelma hilloa :D |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)